Riipaiseva rikostarina etsivä Jussi Vaarasta sekä apulaisestaan Möttösestä.

-----------------

Jussi Vaara ja Kolmoismurhaaja

Ideat: Kaikenmaailman dekkarit, Kotiteollisuuden biisi ”Arkunnaula”

Henkilöhahmot: Jussi Vaara, rikosetsivä
Ville Vihko, uhri
Antero Suhonen, uhri
Matti Möttönen, rikosetsivän apuri
”Herra X”, murhaaja

Suositus: k-12
Perusteet suositukselle: Verta. Ja murhia.


Jussi Vaara istui toimistossaan tietokoneen ääressä. Hänen sotkuisella työpöydällään lojui tyhjiä kebab-pakkauksia ja paljon paperitöitä. Hänen tietokoneensa oli vanhaa mallia, ja se jaksoi vaivoin pyörittää poliisin tutkintakansioita. Vaara oli syventynyt tutkimaan edellistä tapaustaan, mikä oli ollut kaamea murtoaalto, joka oli saanut koko Oulun polvilleen, ja nyt avaintodistaja Jussi Vaaraa tarvittiin oikeudessa. Yhtäkkiä ovelle koputettiin.
-Pomo?
-Niin, Möttönen?
-Sun pitäis lähtä sinne oikeusjuttuun.
-Aa, niinpä pitääkin. Kiitos, Möttönen,
Vaara nappasi sääreen ulottuvan nahkatakkinsa ja laittoi päähänsä lätsän, jonka käänsi väärinpäin. Sanottakoon, että vaatetuksensa vuoksi Jussi Vaaraa aliarvioitiin pahasti. Kuitenkin, oltuaan pari kolme kertaa Kalevan etusivulla ratkaistujen tapausten ansiosta, häntä ei aliarvioitu enää. Vaara huokaisi noustessaan oikeussalin rappuja ylös. Tämän jälkeen enää kolme tuntia töitä, ja hän pääsisi hyvin ansaitulle joululomalle.
***

Herra Ville Vihko antoi halauksen vaimolleen lähtiessään iltavuoroon. Hän lähti kävelemään kohti työpaikkaansa, asianajotoimisto Kiero & Vihkoa kohti. Hän meni omilla avaimillaan futuristisesta ovesta sisään ja suoraan työhuoneeseen. Hänen yllätyksekseen Kiero ei ollutkaan siellä. Sen sijaan siellä oli joku, joka oli pukeutunut cowboy-hattuun ja verkkatakkiin.
-Anteeksi, kuka olette? Ja missä Kiero on?
Mies kääntyi häneen päin. Herra Vihko kavahti: miehellä oli suupielissään verta. Silloin Ville Vihko huomasi pöydän alla Kieron ruumiin.
-Ei… Ä-älä tule lähemmäs!
Mies vetäisi puukon taskustaan ja lähestyi Vihkoa.
-Minä varoitan sinua! Minulla on sateenvarjo!
Ville Vihko nappasi sateenvarjon, mutta salaperäinen mies heitti puukon suoraan hänen rintaansa. Herra Vihkon tajunnan sumetessa hän huomasi veren valuvan rinnastaan. Hän huomasi myös, että salaperäisellä murhaajalla oli hanskat.
-Voi kilin kellit, Vihko sanoi viimeisillä voimillaan ja inhosi itseään. Siinäkö oli hänen paras manauksensa?
***
Oikeudenistunto oli päättynyt, ja syytetty oli, Jussi Vaaran ansiosta, julistettu syylliseksi. Vaara käppäili leuhkaan tapaansa ulos salista, kun hän huomasi läheisestä asianajotoimistosta kuuluvat huudot.
-Voi jumalauta, mitä nyt?
Vaara juoksi sinne ja meni ovesta sisään. Hän huomasi, että maassa makasi ruumis… Ei, vaan kaksi ruumista, joista toinen oli pöydän alla. Salaperäinen, cowboy-hattua käyttävä mies hyppäsi ikkunasta ulos.
-Hei!
Vaara juoksi ikkunalle, mutta mies oli jo hävinnyt. Vaara kiroili, avasi kännykkänsä läpän ja soitti murharyhmän paikalle.

***
Pian oli koko murharyhmä koolla. He tutkivat ruumiit huolellisesti, ja totesivat sitten näiden ihmisten olevan kuolleita. Vaara voihkaisi.
-Joskus minusta tuntuu, että te murharyhmäläiset ette tiedä mitään! Tottakai he ovat kuolleita, siksihän minä soitin teidät murharyhmäläiset tänne! Nyt riitti, minä nappaan itse sen murhaajan!
Vaara törmäsi ulos talosta, ja lähti asianajotoimiston ikkunan alle. Hän tutki maan huolellisesti, ja huomasikin pian veriset jalanjäljet.
-Ahaa.
Vaara soitti paikalle avustajansa Möttösen, ja yhdessä he lähtivät seuraamaan jälkiä.
-Pomo, mitä meinaat tehdä jos se käy päälle? Meinaan, sehän on murhaaja.
-Katsotaan sitten.
Vaara ja Möttönen seurasivat jälkiä roskapöntölle, johon joku oli heittänyt cowboyhatun, verkkatakin ja veriset kengät.
-Perhana! Möttönen, tiedät kai mitä tämä tarkoittaa?
-Joo. Mulle tuli nälkä, kun noissa kengänpohjissa on ketsuppia.
Vaara voihkaisi. Miksi juuri hänen piti saada apurikseen poliisikoulun erityisluokan penkiltä napattu puupää?
-Ei, idiootti. Se tarkoittaa, että murhaajalla on uusi valeasu, ja hän saattaa juuri tälläkin hetkellä murhata jotakuta pahaa-aavistamatonta heppua!
Möttönen kalpeni. Jaa murhaajaako tässä jahdattiin.

***
Murhaaja oli oikeastaan palkkamurhaaja, joka tunnettiin alamaailman piireissä nimellä ”Herra X”. Toisaalta, hän oli saanut myös toisen, kunnioittavan lempinimen. ”Vampyyri” tuli hänen halustaan juoda hieman verta murhan jälkeen. Nyt hän oli pomonsa puheilla. Hänellä oli päässään vihreä knalli ja hänen verkkatakkinsa tilalla oli farkkutakki. Hänellä oli aina omituiset valeasut.
-No niin, pomo. Murhasin asianajaja Kieron. Valitettavasti hänen toverinsa yllätti minut verta suupielissä, joten oli tapettava hänetkin. Silloin joku nahkatakkihyypiö törmäsi sisään enkä kerennyt hävittää ruumiita, vaan piti paeta ikkunasta. Matkalla vaihdoin valepukua.
Hänen työnantajansa nojautui eteenpäin. Se oli Antero Suhonen, mies, jolla oli kilpaileva asianajotoimisto.
-Oli puhe, että tapat kaikki silminnäkijät.
-Tuota, oli semmonen juttu, että se kaveri… Tunnistin pärstän. Jussi Vaara, rikosetsivä joka on ratkaissut useita juttuja. Tyyppi on kova luu, olisin luultavasti hävinnyt.
-Idiootti! Hutiloit homman, eli en maksa.
Sitä ei olisi pitänyt sanoa. Herra X irvisti.
-Pahempi homma sinun kannaltasi.
Herra X nappasi vyöltään vasaran ja iski Suhosta päähän.
-Näin teen niille, jotka ryppyilevät. Taidankin haudata sinut elävältä…
***

Jussi Vaara oli palannut poliisiasemalle. Hän oli hyvin tuohtunut. Juuri, kun hän oli paiskaamassa puoleksi syötyä donitsia seinään, hänen lankapuhelimensa soi.
-Rikosetsivä Vaara.
-Poliisipäällikkö täällä. Tules huoneeseeni.
Vaara käveli poliisipäällikön huoneeseen.
-Asianajaotoimosto Suhosesta soitettiin. Sihteeri oli tullut töihin, eikä pomo ollut paikalla. Pöydällä sen sijaan oli joku tippa verta…
Vaara nyökkäsi, juoksi ulos, otti partioauton, jätti auton käyntiin, haki Möttösen ja lähti ajamaan.
Suhosen toimiston pihalle pysäköityään (huolimattomasti), Vaara ja Möttönen juoksivat sisään.
-Poliisi, rikosetsivä Vaara!
-Ja Möttönen, ton apuri!
Sihteeri oli kalmankalpea.
-Katsoin juuri valvontakameran nauhan… Teidänkin ehkä pitäisi…
Vaara katseli nauhaa, ja huomasi sitten, että tyyppi oli se, joka oli murhannut sekä Kieron että Vihkon.
-Elävältä haudattu!?
Vaara meinasi napata Möttöstä hihasta, mutta huomasi, että tuo puupää saattaisi pilata kaiken.
-Möttönen, kutsu apujoukkoja ja turvaa sihteerin selusta.
Vaara hyppäsi autoon, mutta tuli toisiin ajatuksiin. Kirkolle oli vajaat kaksi korttelia. Hän juoksisi sellaisen matkan puoleen minuuttiin.

***
Herra X oli tunkenut Suhosen vapaaseen arkkuun ja pudottanut hautaan. Hän oli juuri kipannut kunnon lastin multaa entisen työnantajansa päälle. Varmuuden vuoksi hän oli myös tunkenut mikrokokoisen imurin hautaan. Se imisi kaiken hapen.
-Henkesi korvaa vaivani, murhaaja sanoi ja kääntyi kannoillaan. Mutta, siinä suoraan hänen edessään seisoi Jussi Vaara, rikosetsivä.
-Olet pidätetty!
-Enpä usko.
Herra X nappasi jälleen vasaransa ja huitaisi kohti Vaaraa. Jussi kuitenkin väisti ja antoi kivan karatepotkun murhaajan vatsaan.
-No nyt olet pidätetty!
Jussi Vaara hymyili ja kutsui partioauton. Kun auto oli jo lähdössä, Jussi Vaara muisti elävältä haudatun Antero Suhosen.
-Voi perkele! Hynynen mukaan, kaivetaan se miesparka pois haudastaan!
He kaivoivat ja kaivoivat, mutta liian myöhään. Antero Suhosella ei ollut ollut ilmaa viimeiseen kymmeneen minuuttiin, eikä edes mestariuimari jaksaisi pidättää henkeään kymmentä minuuttia.
Jussi Vaara painoi päänsä.

***
Jussi Vaaran jouluaatto oli paras vuosiin. Vaimoltaan hän sai lahjaksi Miami Vice –dvd:n, pojaltaan kauko-ohjattavan auton ja tyttäreltään Komisario Palmu –kirjan. Paras lahja tuli kuitenkin poliisilaitokselta. Hänet oli viimein ylennetty komisarioksi.